Oli loppukevät lapin eteläisellä puolella. Linnut lauloivat, aurinko paistoi kirkkaasti, monet metsän eläimet olivat koloissaan suojassa kuumuudelta, pilvet olivat korkealla ja taivas oli sininen. Ihmiset olivat onnellisia, koska pian tulisi huomattavasti kesä. 

Ihmisten tavoin, myös huskyt Jared ja Ina olivat onnellisia, koska Ina oli saanut alkukeväällä kolme pentua. Jared oli korvaamaton vetokoira. Joka talvi hän kiisi koiravaljakon kärjessä lumessa täyttä vauhtia vetäen perässään rekeä, jossa oli paljon erilaisia kirjeitä ja paketteja, Jaredin isäntä oli nääs koirankouluttaja ja postinkantaja. Iina taas oli uskollinen seurakoira, joka oli voittanut monia palkintoja näyttelyissä ja agilityissä. Kaikki pennut olivat perineet vanhempiensa punaisen värin ja rohkeuden.

Ensimmäinen pentu oli nimeltään Leo. Leo oli melko unelias, mutta leikkisä. Toinen pentu oli nimeltään Lena. Hän oli pentueen ainoa naaras, ja kova riitelemään kolmannen pennun eli Juliuksen kanssa kumpi heistä on rohkeampi. Julius oli pieni mutta pippurinen. Hän ei ollut yleensäkään mitään helpointa seuraa, vaikka oli tavallista huskya pienempi.

Jaredilla ja Inalla oli salaisuus, jota ei saisi kertoa pennuille ennen kuin he täyttäisivät kaksi-vuotta. Salaisuus sattuisi Juliukseen kovasti, joten he olivat laatineet tällaisen säännön. Ainoa henkilö jolle salaisuus paljastettiin oli oli pentujen isoveli Jasu. Kukaan ei kuitenkaan aavistanut, että Jasusta olisi vielä haittaa.....

Eräänä päivänä Jasu käveli koirien oleskeluhuoneeseen, jossa Julius istui ja katsoi ikkunasta, kun Jared lähti työhönsä.

-"Moi kakara," Jasu sanoi huolettomasti. "Mitäs puuhaat?"

-"Ei kuulu sulle," Julius vastasi esittäen viileää tyyppiä, koska näki Lenan kurkkivan oven raosta.

Jasu näytti tottuuneen Juliuksen ärhentelyyn ja kysyi:

-"Kuule, haluutsä kuulla pikku salaisuuden jonka meidän vanhemmat kerto mulle?"

Lena kuunteli oven raosta vielä tarkemmin ja hymyili salaperäisesti.

-"JOO! TIETTY! KERRO SE HETI!" Julius huudahti innokkaana.

Jasu väläytti kasvoillensa ilkeimmän hymyn ja alkoi kuiskia jotain Juliuksen korvaan.

 

LUKU 1 LOPPU